[fi] Tuotteistusta arkkitehtitoimistoille (osa 1)

Kirjoittelen toisinaan artikkeleita myös suomeksi – varsinkin, kun kohdeyleisö ja aihe sattuvat kohdalleen.

Velipoika piipahti perjantaina kylässä ollessaan paluumatkalla kertausharjoituksista kohti Oulua, jossa hän opiskelee arkkitehdiksi Oulun yliopistolla. Kahvimukien ääressä virisi keskustelu arkkitehdin työstä ja omakotitalon suunnittelun ostamisesta arkkitehdiltä.

Ollessani lokakuussa Suomen Yrittäjien järjestämällä Johtaminen ja markkinointi -risteilyllä tapasin laivalla erään kokkolalaisen arkkitehdin ja keskustelin hänen kanssaan arkkitehtitoimiston myynti- ja asiakashankintaprosesseista. Hän paljasti, että joistakin töistä – eritoten omakotitalojen suunnittelusta – joutuu kieltäytymään aikataulusyistä, kun asiakkaat ovat “liian myöhään liikkeellä” eli ovat tehneet ostopäätöksen ja odottavat valmiita kuvia ensi viikolle tietämättä, kuinka pitkä prosessi esim. omakotitalon suunnittelu on. Yritimme sitten pohtia keinoja, joilla asiakkaan saisi aikaisemmin ottamaan yhteyttä arkkitehtitoimistoon ja ajoissa mukaan suunnitteluprosessiin.

Otinpa sitten tämän kohtaamisen puheeksi velipojan kanssa ja kyselin, mitä mieltä hän oli tästä. Hän oli arkkitehdin kanssa samaa mieltä siitä, että suunnittelutyöhön kuluvaa aikaa ei juurikaan voi supistaa, eli asiakkaan pitäisi osata ottaa huomioon varsinaisen luomis- sekä laskentatyön ja eri lupaprosessien kesto. Väitin kuitenkin itsepäisesti, että jotain kehitettävää tässä kuviossa on ja rustasin paperille suunnilleen seuraavanlaisen kuvan ajattelun selventämiseksi.

Rooleissa ovat omakotitalon rakentaja ja arkkitehti. Rakentaja käy läpi kolme vaihetta, ennenkuin hankittava talo tai mielikuva siitä on kirkkaana mielessä ja hän on valmis artikuloimaan tarpeensa arkkitehdille. Arkkitehti tämän jälkeen aloittaa suunnittelutyön ensin luonnosten kautta ja työstää sen yhdessä rakentajan kanssa lupakuviin asti. (Tässä vaiheessa täytyy tunnustaa, etten toistaiseksi tiedä arkkitehdin prosesseista juuri mitään, joten jos olet asiasta paremmin perillä, voit rauhassa naureskella tietämättömyydelleni.)

Rakentaja ja arkkitehti olivat kuitenkin kovin kaukana toisistaan prosessin alussa. Rakentaja pyörittelee ajatuksia ja ideoita päässään ilman pallottelukaveria siihen asti kunnes on tehnyt päätöksen rakentamisesta ja ottaa yhteyttä arkkitehtitoimistoon, kun “jonkun pitäis varmaan nää kuvat piirtää tästä mökistä.” Eikö arkkitehti ole rakennusdesignin ja -suunnittelun ammattilainen, jonka kannattaisi pitää rakentajaa kädestä kiinni aina haaveilusta asti? Yritinkin tällä argumentilla tyrkyttää velipojalle seuraavaa kuvaa kurkusta alas.

Ehdotin, että arkkitehti voisi tarjota rakentajalle “piirustuspajoja”, joita rakentaja voisi ostaa omakotitalonsa suunnitteluun haaveilu- ja ideatasolla. Pajan tuloksina olisi iso nippu viiden minuutin luonnoksia talosta, parvekkeista, ikkunanpielistä ynnä muista yksityiskohdista ja ideoista, joita arkkitehti ja rakentaja yhdessä keksivät. Osa näistä luonnoksista päätyy roskakoriin, osa kulkee mukana suunnitteluprosessin ajan, osa jopa päätyy uuden asunnon seinälle muistoksi koko prosessista. Piirustuspajaa voisi myydä ensiaskeleena talon rakentamiseen ja että rakentajan ei tarvitse vielä sitoutua koko projektiin kyseisen arkkitehdin kanssa, vaan hän voi pajan avulla tutustua arkkitehdin tyyliin ja työtapoihin ennen päätöksen tekemistä.

Uskoisin, että tämä voisi olla arkkitehdillekin mukavaa ja hyväkatteista hommaa, varsinkin jos tykkää skissauksesta ja piirtämisestä. Velipoika oli kuitenkin vielä hiukan epäileväinen, että tästä olisi mihinkään. Yritin tolkuttaa, että arkkitehtiopiskelijallekin voisi olla hyvä nakki ja harjoite piirtää ihmisten haaveita paperille 100 EUR tuntihintaan.

Tähän mennessä ensimmäinen kahvipannu oli juotu ja varsinainen palveluinnovaatio (omasta mielestäni tietenkin) alkoi hahmottua. Palataan siihen ensi kerralla.